Olin hyvin nuorena tyttönä hoitoharjoittelijana (jollain työllistämistuella tai vastaavalla) keskikokoisen kotikuntani päivystyspoliklinikalla. Sain hoidella sellaisiakin tehtäviä mitkä nyt ajatellen tuntuivat hurjilta antaa kouluttamattoman kakaran tehtäväksi. Mittailin verenpaineita, otin sydänfilmejä ja kuljetin potilaita osastoille.
Ihan ensimmäisinä päivinä joku länttäsi minulle potilaskansion käteen ja sanoi “Viepäs tämä nyt saman tien osastolle 11″. No minähän reippaana tyttönä otin kansion ja kipitin mekon helmat hulmuten osastolle, länttäsin kansion kanslian pöydälle ja sanoin että käskettiin tuomaan tämä tänne. Kun palailin vähän rauhallisempaa vauhtia takaisin päivystykseen päin, vastaan tuli eräs polin mieshoitajista potilassänkyä lykkien. Ja sanoi: “Unohdit sitten ottaa potilaan mukaan, hänetkin oli tarkoitus viedä”.Olinpas pikkuisen verran nolona monta päivää sen jälkeen, ja kyllä minua asiasta muistutettiinkin virne suunpielessä useamman kerran.
