Lapsi soittaa iäkkään vanhempansa puolesta. Tämä on kaatunut sattuttaen käsivartensa. Käsivartta ei voi kuulemma nostaa, muuten toimii hyvin. Kun kysyn onko jo otettu kipulääkettä, kerrotaan että ei kun “ei se särje”. Tämän jälkeen sitten ihmettelen, miksi kättä ei voi liikuttaa jos kerta ei ole kipua. “No ei sitä voi nostaa kun se sattuu niin kamalasti!” Voi hyvää päivää sanoo hoitaja hiljaa mielessään, ei voi olla noin tavi. Neuvoo sitten ottamaan kipulääkettä ja jos sen jälkeen käsi nousee niin nou hätä. Muuten kiitolaukkaa päivystykseen näytille.
———————————————————————————————
Mies soittaa viikonloppiyönä noin klo 3.30. Kertoo että selkä on ollut kiepeänä kaksi viikkoa ja nyt ei jaksa enää ja haluaa päästä lääkäriin. Kysyttäessä onko ottanut kipulääkkeitä riittävästi ja onko vaiva nyt yöllä oleellisesti pahentunut, sanoo että ei yleensä käytä lääkkeitä ja juiliminen on koko ajan ollut samanlaista. Hm. Mitähän se lääkäri sitten sairaalassa pystyy tekemään jos ei määräämään lääkkeitä? Parantaa kädet päälle panemalla tai muulla poppakonstilla. Ja miksi 2 viikon kipuilun jälkeen pitää lääkäriin päästä just keskellä yötä, jolloin se on kaikkein hankalinta? Eikövoisi odottaa maanantaihin, tai edes seuraavaan aamuun?
———————————————————————————————
Äiti soittaa hädissään keskellä yötä ja kysyy voiko tulla lapsen kanssa päivystykseen. Lapselle on noussut kauhea kuume. No, se kauhea kuume on yleensä:
a) noin 38 astetta kuumesta peräsuolesta mitattuna muutaman päivän, lapsi ihan pirteä (peräsuolesta mitattuna kuume yleensäkin 0.5 astetta korkeampi kuin esim kainalosta).
b) puoli tuntia sitten noussut 40 asteen kuume, lapsi vähän väsynyt mutta muuten ok. Kun kysytään onko lapsi saanut kuumetta alentavaa ja onko riisuttu, vastaus on ei.
Sitten kun neuvotaan asianmukainen hoito ja lääkitys ja annetaan seurantaohjeet, vanhempi vetää herneen nenään ja laittaa luurin kiinni huudettuaan ensin että ” te olette sitten vastuussa jos lapselle jotain sattuu”. Joo, ei olla. Ohjeet on annettu ja vanhemmat ovat aina vastuussa omista lapsistaan.
Olen itsekin ollut joskus päivystyksessä töissä ja nuo jutut kuulostavat niin tutuilta. “Helpottavaa” kuulla että en ole ainoa tuollaisten ongelmien/potilaiden kanssa tuskastellut. Kaikki eivät ilmeisesti ole koskaan edes kuulleet maalaisjärjestä…
Maalaisjärki taitaa todella olla nykyään täysin kadonnut luonnonvara. Meidän ikäpolvelle sitä vielä riitti mutta sitä nuoremmat… huh huh. Itse ainakin olen huomannut että sellaiset noin 30v. ja alle ovat niitä kaikkein uusavuttomimpia. Olen kovasti miettinyt mistä moinen johtuu.
Luulen että tämän ongelman tunnistavat kaikki vähänkin akuuteissa pisteissä työskentelevät.
Päivystyksessä tuttua, kyllä. Pahimmillaan tk-päivystyksessä, on niitä kyllä polin puolellakin. Että joku jaksaa odottaa “niin hirveän sairaana” 8 (kahdeksan) tuntia, että saa kipupiikin persiiseensä ja reseptin Voltarenista ja Sirdaludista. Vai onko huomionkaipuu niin suurta? Lapsista sentään huolen ymmärrän -. uusavuttomuus jne. Nyrkkisääntönä lienee vieläkin, että jos on korkea kuume yli 3 pvää, lapsi ei jaksa leikkiä sekä syö ja juo huonosti, lääkäriin kontrolliin. Mielestäni silloin voi soittaa kyllä arvauskeskukseen, koska kuumeiselle lapselle saa lähes aina akuuttiajan! Joillakin on vain hätä niin kova, että pitää soitella ympäriinsä. 10023 toimii kuitenkin ihan kiitettävästi, olen pari kertaa soittanut itsekin, kun olen halunnut tarkistaa pari asiaa. Eli soittakaa sinne ensin, te kiusajat! =E