Työskennellessäni sairaankuljetuksessa, saimme päivän ensimmäiseksi keikaksi D7-4:n, eli siis kiireettömän yleistilan laskun. Kaikessa rauhassa köröttelimme kohteeseen ja lompsimme pakki kainalossa kyseessä olevaan asuntoon. Ovikellon soittoon vastasi iäkäs mies, jonka takana lattialla “polvirukous” asennossa oli toinen henkilö. Kysyttäessä, mikä oli hätänä, mies sanoi rouvan taas pelleilevän kun oli vähän kinaa ollut; “tuossa se on jo hyvän aikaa ollut eikä viitsi edes vastata kun sille puhun”. No, me kiiruusti rouvaa puhuttelemaan….. aika turhaan tosin, rouva oli nimittäin eloton ja ihan mustikkana. Vai että pelleili….
Aloimme rouvaa sitten elvyttää, lääkäriambulanssikin paikalle tuli ja rouvan sydän saatiin käyntiin. Olisi tosin ehkä ollut parempi jos näin ei olisi tapahtunut, sillä melko varmasti aivot olivat jo sen verran vaurioituneet ettei rouvasta enää entisen laista tulisi. Mies oli koko touhun ajan hyvin hämmentyneen oloinen, ihan kuin olisi ihmetellyt miten me nyt noin menimme lankaan kun toinen vaan taas pelleilee. Surullista.
Kiva, sä tulit takas.
)
Juu, vihdoin pääsin. On ollut vähän huono elämä, sairautta ja ammatin vaihtoa. Mutta aim päk taas.
Olet varmasti nähnyt ja kokenut paljon!
Mukavaa kun olet tullut takaisin
Rauhallista ja suloista Joulun aikaa sinulle, Sisar Hentoinen!
Minultakin toivotus: Tervetuloa takaisin!